FCI-luokitus ryhmä 5 jaos 5 #344
Amerikanakita on suuri ja vankka molossityyppinen pystykorva. Se on kotoisin Japanista. Suomessa rodun edustajia on parisensataa ja saman verran akitaksi rekisteröityjä, ennen vuotta 2000 syntyneitä koiria. Rotu ei ole kovin vanha, vaan se on syntynyt 1900 luvulla. Se luokitellaan puhtaasti seurakoiraksi. Rodun laskennallinen ikä on yli 10 vuotta. Siitä käytetään myös nimityksiä kuten suurijapaninkoira, great japanese dog, greitti.
Ulkonäkö
Amerikanakita on kookkain FCI:n hyväksymistä pystykorvista. Urokset ovat säkäkorkeudeltaan 66–71 cm ja nartut 61–66 cm. Rodulle on ominaista voimakas rakenne ja suuri karhumainen pää. Kaksinkertainen karvapeite. Aluskarva on tiheää, pehmeää, tiivistä ja peitinkarvaa lyhyempää. Peitinkarva on suoraa ja karheaa tai jäykkää ja rungossa melko pystyä. Päässä, raajojen alaosassa ja korvissa karva on lyhyttä. Sään ja lanti-on kohdalla karva on suunnilleen 5 cm pitkää, eli hieman pitempää kuin muualla rungossa. Hännässä karva on pisintä ja tuuheinta.
Kaikki värit sallitaan, amerikanakitoja on esimerkiksi harmaita, soopeleita, punaisia, mustia, karhunmustia, kellanruskeita, valkoisia, juovikkaita (brindle) ja läikikkäitä (pinto). Kaikilla paitsi valkoisella sallitaan musta maski, mutta kaikki esiintyvät myös ilman sitä. Suomessa brindle ja karhunmusta ovat melko harvinaisia.
Luonne ja käyttäytyminen
Amerikanakita on erittäin rohkea, ja sillä voi olla hyvinkin voimakas vahtivietti. Kotikoirana amerikanakita on lempeä ja kiintyy omistajaansa. Vieraita kohtaan rotu saattaa olla varautunut, eikä yleensä tule toimeen vieraiden koirien kanssa. Oman perheen uusiin koiriin se yleensä tottuu, jos toinen on tullut taloon pentuna.
Amerikanakita ry:n sivuilla asetetaan rodun tulevalle isännälle/emännälle omat vaateensa: Amerikanakita ei ole jokaisen ihmisen koira. Sen omistajan tulee olla fyysisesti ja henkisesti vahva, oikeudenmukainen, itsepäinen, sisukas ja joskus hyvinkin tiukka, mutta myös äärettömän lempeä ja rakastava. Miksi? Siksi, että amerikanakita on itse juuri sellainen. Sen on helppo kunnioittaa isäntää, josta löytyy samankaltaiset, ylivertaiset ominaisuudet kuin siitä itsestään.
Alkuperä
Toisen maailmansodan jälkeen rotua alettiin kasvattaa Japanista Yhdysvaltoihin tuoduilla yksilöillä.
Tuolloin akitojen lukumäärä oli vähentynyt jyrkästi. Rotu oli jakautunut kolmeen selvästi toisistaan erottuvaan tyyppiin: 1) karhunmetsästysakita, 2) taisteluakita ja 3) paimenkoira-akita, minkä vuoksi rodun tilanne oli hyvin sekava. Sodan jälkeen käynnistettiin elvytysohjelma, jolla pyrittiin takaisin puhdasrotuisuuteen. Amerikkalaiset sotilaat veivät kotimaahansa palates-saan mukanaan useita Dewa-linjan akitoja, joissa oli mastiffin ja saksanpaimen-koiran piirteitä.
Amerikkalaiset kasvattajat ihastuivat niihin koska ne olivat
älykkäitä ja kykenivät sopeutumaan erilaisiin oloihin. Niinpä rodun kasvattajien lukumäärä samoin kuin rodun suosio kasvoivat. Amerikkalaiset suosivat taistelulinjaisia, kookkaampia koiria, kun taas japanilainen akita pohjautuu pienikokoisempaan metsästyslinjaan. Ensimmäiset Suomeen tuodut "akitat" olivat todellisuudessa amerikanakitoja ja väärä nimitys johtui siitä, että nämä kaksi olivat alkujaan sama rotu. Akita ja amerikanakita ovat olleet virallisesti kaksi eri rotua vuodesta 2000 lähtien.
Teksti: Kauko Niemi
